perjantai 11. maaliskuuta 2011

Ajatuksia leirikoulun jälkeen

Taiteilijan tuunaama Atlas-koeasema

Kotiinpaluustamme on kulunut kohtapuoliin kaksi viikkoa. Ajatusten ajan myötä selkiydyttyä ja tunnetilan tasoituttua on aiheellista hieman koota tiedeleirikoulumme antia.

Sastamalan verkostolukio kuuluu nykyään Tiedeopetusverkostoon yli sadan muun suomalaisen lukion tavoin. Yksi ja ilman muuta se näkyvin verkoston toiminta on vuotuisten tiedeleirikoulujen järjestäminen Genevessä sijaitsevaan CERN-hiukkastutkimuskeskukseen. Verkoston tarkoituksena on kehittää lukioikäisten nuorten tiedeopiskelua, tieteen opetusta lukioissamme sekä saada lukiot tekemään enemmän yhteistyötä keskenään. Voimmeko nyt, oltuamme vuoden ajan verkoston toiminnassa mukana, todeta kehittyneemme näillä saroilla?

Kyllä! Täytynee perustella.

Sastamalan fysiikasta kiinnostunut nuoriso on uppoutunut modernin fysiikan maailmaan syvemmälle kuin lukion opetussuunnitelma ulottuu. He ovat päässeet omin silmin näkemään fysiikan tutkimusta alan johtavassa laitoksessa ja kuulemaan huippututkijoiden kertovan omasta työstään. Toivottavasti opiskelijat ovat tämän prosessin aikana huomanneet, että he ovat itse juuri niitä huippulahjakkaita lupauksia, jotka jo kymmenen vuoden kuluttua vastaavat fysiikan edistysaskelista! Opiskelijamme olivat Cernissä todella hyvää mainosta Sastamalalle, jopa niin, että heidän toivotaan hakevan alkavien yliopisto-opintojen lomassa kesätöihin Cerniin. Kiitokset opiskelijoille, teille tieteen parissa kaikki on mahdollista!

Antimateria kiinnostaa!

Mitäs me opettajat tästä kokemuksesta saimme? Mitä hyötyi Sastamalan verkostolukio? En tuntenut aiemmin lainkaan Sarkia-lukion tai Mouhijärven lukion kollegojani. Tämähän se on ihmeellistä! Tiedän, että joissakin muissa aineissa yhteistyötä on tehty kovastikin, mutta me matikistit olemme ihan oma rotumme, hyvässä ja pahassa. Tämän tiedeopetusprojektin tiimoilta olemme tutustuneet toisiimme sitten sitäkin paremmin ja kaikenlaista yhteistä on varmasti luvassa! Yksi projektimme motiiveista olikin osoittaa kaupungin päättäjille, että Sastamalan kolmen elinvoimaisen lukion malli toimii. Mielestämme onnistunut projektimme toimii tästä yhtenä osoituksena.

Olen itse saanut projektimme aikana hyvin paljon vinkkejä omaan työhöni. Olen listannut asioita, jotka olisi pitänyt muistaa tehdä tai jotka olisi pitänyt tehdä paremmin tai ainakin pitänyt tehdä jollakin toisella tavalla. Nämä seikat liittyvät niin itse fysiikan opettamiseen kuin leirikoulun matkanjohtajan toimenkuvaankin. Vaikka Sastamalassa suoritetut valmistelumme sekä itse leirikoulu sujuivat todella hienosti, löydän silti hieman parannettavaa. Niinhän sen kai pitääkin olla. "Kehitys loppuu tyytyväisyyteen", tokaisi Teemu Selänne #8, yksi aikamme suurista ajattelijoista.

Olemme siis pysyviä jäseniä Tiedeopetusverkostossa. Lähetämme hakemuksen CERN-leirikouluun pääsemiseksi joka vuosi ja ensi lukuvuoden leirikouluun ovat hakemuspaperit jo lähteneet. Hakijoita on kuitenkin enemmän kuin leirikouluviikkoja, joten joka vuosi ei Sastamalan verkostolukio Sveitsiin pääse. Valitettavasti! Toisaalta, täytyy rehellisyyden nimissä todeta, että leirikoulu vaatii melkoisesti työtä toteutuakseen. Suurin työsarka on ehdottomasti rahoituksen kerääminen, olihan tämän vuoden leirikoulumatkan budjetti noin 12 000 euroa. Emme ole niin onnekkaassa asemassa, että saisimme tuon summan joltakin yksittäiseltä taholta, vaan rahoitus on pääasiassa löydettävä "vapailta markkinoilta". Tietysti voisimme maksattaa matkat kokonaisuudessaan mukaan lähtevillä opiskelijoilla (vanhemmilla), mutta koulumaailmassa täytyy yrittää huomioida tasavertaisuusperiaate. Eivät fysiikan tai minkään muunkaan oppiaineen opiskelumahdollisuudet saisi riippua vanhempien varallisuudesta. Ei ainakaan Suomen kaltaisessa koulutuksen tasa-arvon mallimaassa!

Kiitokset siis matkamme mahdollistaneille yhteistyötahoillemme! Listaan teidät aakkosjärjestyksessä reilun pelin hengessä:


Epsira Oy
Etelä-Satakunnan Puhelin Oy
FrestemsOy
Kemira Chemicals Oy
Kiikan Lions Club
Komas Oy
K-Supermarket Superi
Matka-Jokela Oy
MouhijärvenOsuuspankki
Opetushallitus
Sastamalan kaupunki
Sata-Hämeen Lähivakuutus
Satalaatta Oy
Suodenniemen Säästöpankki
Taksi Matti Nieminen
Teknikum Oy
Thermisol Oy
Vammalan lukion kannatusyhdistys
Vexve Oy


Te olette avarakatseisuudessanne todellisia tulevaisuuden tekijöitä!

Kiitokset myös Sastamalan verkostolukion kollegoille mielenkiinnosta projektiamme kohtaan sekä esimiehillemme tuesta projektin aikana. Kiitokset myös Kristalle ja Karille, kaltaisenne luotettavat sijaiset ovat harvassa!

Ja kiitokset opiskelijoiden kotijoukoille! Toivottavasti olette huomanneet jälkikasvussanne joitakin projektin aiheuttamia positiivisen kehityksen merkkejä!

-Sakari-

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Omin päin Genevessä



Matkan viimeiset kaksi päivää olivat ohjelmaltaan vapaamuotoisia ja porukka jakautui selvästi pienempiin ryhmiin. Tässä lyhyt kuvaus erään ryhmä rämän touhuista.

Perjantai-iltana ei suurempia tapahtumia ollut, oleskeltiin hostellilla ja rupateltiin mukavia. Vähän suunniteltiin huomista, etenkin mahdollista Ranskassa retkeä.





Lauantaina herättiin virkeänä jo melkein kukonlaulun aikaan. Aamupalan ja pikaisen nettiselailun jälkeen otimme junan kohti suurelta kuulostavaa ranskalaista kaupunkia matkanjohtaja E. Kauppisen johdolla. Lippuja ei tietenkään voinut ostaa mistään automaatista, joten pääsimme sönkkäämään englantia lippuvirkailija-Louiselle. Suurkaupungin huumassa varasimme liput vielä viimeiseen junaan Geneveen päin. Pitkähkön tunnelin jälkeen avautuva näkymä oli henkeäsalpaava: olimme saapuneet pieneen ranskalaiseen maalaiskylään. Muut olivat kuin maansa myyneitä, mutta matkanjohtaja jaksoi vielä innostaa porukkaa ja jäimme laiturille odottavin tunnelmin. 


Matkanjohtaja tiedustelee


Kun olimme kiertäneet kylän neljään kertaan ympäri, päätimme poiketa paikallisessa Karaliassa. Ruoka oli hyvää ja lupaus halvoista elintarvikkeista oli kieltämättä paikkaansa pitävä.

Kebab Ankara

Syötyämme alkoi satamaan ja tunnelma lannistui. Tämän seurauksena matkanjohtajan kanssa päätimme lähteä maitojunalla Sveitsiin. Lähdimme vielä kuitenkin periksiantamattomina tutkimaan Geneven yöelämää. Monennäköistä kulkijaa tuli tavattua ja hostellille saavuimme iltamyöhään.

Sunnuntaiaamu valkeni ja kävimme jälleen aamupalalla. Check-outin aikaisuus sai aikaan melkoisen kiireen, mutta kaikki pääsivät huoneesta pois ennen pitkää. Ryhmämme onneksi meille oli hoidettu ohjattu sightseeing kierros Genevessä ja iltapäivä kului sutjakkaasti matkanjohtajaa seuratessa. 

Mahtaako olla "Masareti"?

Viimeiset tunnit vietimme autoja katsellessa ja erään parkkihallin katolla löysimme keskuudestamme vieläpä korkeanpaikankammoisen, vaikka se saattoi olla joidenkin mielestä keksittyä. 

Kokoonnuimme koko porukan voimin vielä hakemaan aiemmin varastoon jätetyt matkatavarat hostellilta ja suuntasimme kohti lentokenttää. Lähtöselvityksessä kului hyvä tovi, joten aikainen lentokentälle saapuminen ei ollut pahasta. Lento lähti hieman myöhässä, mutta loppumatka sujui muuten mukavasti. 

Konetta odotellessa


Bussimatka oli hiljainen ja osa nukkui. Bussissa lehtori Härmän pitämän tunteellisen loppupuheen, ja etenkin oikean matkanjohtajan poistumisen jälkeen, haikeat tunnelmat valloittivat sydämemme. Yömyöhään otimme Vammalan lukion pysäkillä matkalaukkumme, kiitimme, ja poistuimme omille teillemme. Kiitoksia kaikille matkalaisille hyvästä seurasta ja onnistuneesta retkestä!

Nikke