lauantai 26. helmikuuta 2011

Viimeinen työpäivä


Perjantai käynnistyi räväkästi. Ennen aamuluentojen alkua oli käytävä aamiaisella sekä luovutettava ja maksettava huoneet. Matkalaukkumme saimme jättää yhteen lukolliseen huoneeseen, josta sitten lounastauolla kävisimme ne hakemassa. Aikaa jäi toki pakollisen ryhmäkuvan ottamiseen nurmikolle jätetyn sinisen kiihdytinputken luona.



Cernissä protonirihmat törmäävät toisiinsa lähes valonnopeudella 40 miljoonaa kertaa sekunnissa. Törmäyksissä syntyvät uudet hiukkaset leviävät törmäyskohdasta eri suuntiin ja erilaisilla ilmaisimilla on nähtävä JOKAINEN syntyvä hiukkanen. Tämä tarkoittaa aivan valtavaa datamäärää, joka on tarkalla kammalla käytävä läpi. Siis käytännössä suurella määrällä tietokoneita, jotka sijaitsevat ympäri maailmaa ja ovat linkitettyinä toisiinsa valtavaksi tietokoneiden verkoksi eli Gridiksi. Tietokonepuolen diplomi-insinööri Miika Tuisku valotti meille Gridin rakennetta ja toimintaa. Tästä asiasta nuoriso sai huomattavasti paremmat kicksit kuin ikäloput opettajat. Halli, jossa surraa 8000 serveriä, lienee aloittelevan nörtin taivas.  



Tutustuimme myös Cernin tietojenkäsittelyn historiaan aina reikäkorteista lerppujen ja korppujen kautta nykyaikaan. Mykistyimme Sir Tim Berners-Leen vanhan Next-tietokoneen äärellä. Koneen, joka lienee yksi tietokoneajan merkittävimpiä vekottimia, kehittihän Sir Tim Cernissä työskennellessään kyseisellä laitteella World Wide Web –nimisen maailman. Mistä olisimme jääneet paitsi ja miltä kaikelta olisimme välttyneet ilman tuotakaan Cernin lapsukaista?

Antimateria on jännittävä aihe. Alkuräjähdysteorian mukaan säteilystä syntyy aina hiukkanen ja sen antihiukkanen, arkipäivän kokeissa yleensä elektroni ja positroni. Elämme tästä huolimatta maailmassa, joka koostuu lähes yksinomaan hiukkasista. Fysiikan suurimpia kysymyksiä onkin antimaterian kohtalo. Mihin se on joutunut? Tätä olimme jo koulutunneilla pohdiskelleet ja nyt Tuomas räjäytti pelin tiedustelemalla englanniksi antimateriatutkija Tommy Erikssonilta, josko antimateria olisi alkuräjähdyksessä lähtenyt aika-akselia väärään suuntaan kohti menneisyyttä. Hetken hiljaisuuden jälkeen ruotsalainen tutkija totesi voimattomuutensa ”the Kuukan” kysymyksen edessä ja pelasti kasvonsa kertomalla olevansa sittenkin vain elektroniikkainsinööri. Kyseinen tutkija muuten ei HALUNNUT toiveistani huolimatta luennoida meille ruotsiksi, koska ruotsi on kuulema huono kieli oikeissa tieteissä käytettäväksi. 



Koeasemalta löysimme jostakin kellarimontusta saksalaisen antimateriaekspertin, joka vastaili valkoisessa takissaan ja kumihanskoissaan innokkaiden vierailijoiden kysymyksiin. Yhtäkään annihilaatiota emme nähneet.

Lounaan jälkeen oli palautekeskustelun aika. Emäntämme Riitta Rinta-Filppula ohjeisti nuoria hakemaan yliopisto-opintojen yhteydessä Cerniin kesätöihin. Keskustelimme myös Cerniin järjestettävien opiskelijavierailujen mahdollisista kehittämiskohteista. Tilaisuuden päätteeksi Julia ja Juho lahjoittivat Riitalle kiitoksena hyvin sujuneista järjestelyistä Sastamala-aiheisia ihanuuksia. Kiitos Riitta, Tuija ja muutkin meistä huolehtineet!



Meille oli varattu vierailu YK:n Geneven toimipaikkaan. Siirtymiseen laukkujen kanssa Cernistä Geneven keskustassa sijaitsevaan nuorisohostelliin, majoittumiseen ja edelleen matkaan YK:hon oli varattu aikaa kokonaista kaksi tuntia. Oli siis vuorossa  Amazing Race –jakso, jossa laukkujen kanssa juosten vaihdettiin linja-autosta ratikkaan ja ratikasta ratikkaan jne. Ehdittiin tietenkin, ollaanhan me fyysikoita. Mitä lujempaa juoksee, sitä hitaammin kello käy, vai miten se oli?

YK oli mykistävän upea rakennus. Jukan (aka Veli-Matti) mielestä rakennusta voisi käyttää mallina hänen tulevalle omakotitalolleen. Mikäpä ettei! Hienot kokoussalit ja tärkeän näköiset, Libyan tilanteen vuoksi kokoustavat virkamiehet sekä diplomaattimersut tekivät koko alueesta ylellisen ja sitä tunsi hetken itsensäkin tärkeäksi.



Matkamme virallinen ohjelma oli nyt ohi ja alkoi vapaa-aika. Majoituksesta voisi mainita vielä sen, ettei nuorisohostelli ollutkaan niin epämiellyttävä kokemus kuin etukäteen pelättiin. Ihan on siistiä ja rauhallista. Miehenalut majoittuvat kuuden hengen huoneissa, joissa on vain oman ryhmän jäseniä, joten aina niin hankalaa muihin ihmisiin tutustumista voi edelleen vältellä. Poikkeuksen majoitusjärjestelyihin tekee ”the Kuukka”, joka kyykyttämällä ruotsalaista insinööriä ansaitsi itselleen Penthouse-huoneiston, jonka kattoterassilta avautuu näkymä Geneve-järvelle.


Näihin tunnelmiin,

Sakari  

torstai 24. helmikuuta 2011

Torstaina




Aamulla herättiin tavallista aikaisemmin, jotta ehdittiin paremmin aamusapuskalle. Ruokaa onnistuttiin saamaan tavallista helpommin ja halvemmin. Ruoan jälkeen siirryttiin seuraavalle luennolle jonka piti Jorma Tuominiemi, joka oli tullut tutuksi jo lentokoneessa. Luento oli varsin kiinnostava, eli lähes kaikki eivät pilkkineet sen aikana.


Mielenkiintoisten Higgs- keskustelujen jälkeen syötiin pastaa, koska homma ei ollut rahasta kiinni.

Cern- shopissakin ehdittiin käymään.

Päivän toinen luento koski tulevaisuutta. 50 km pitkä suora hiukkaskiihdytin on fyysikoiden märkä päiväuni. Luentoa ei kuitenkaan pitänyt todellinen fyysikko vaan tuotantotieteiden opiskelija(?). Luentoon kuului myös tuon tulevaisuuden laitteen  luonnoksien esittely. Laitteisto oli kuin suoraan vammalan ammattikoulun koneistamolta.



Päivän virallisen osuuden lopuksi kuulimme esitelmän Isolde-laitteistosta, joka törmäyttää hiukkasia kiinteisiiin kohtioihin. Esitelmä oli ehkä hieman kuivahko, joten opiskelijoiden päät hieman nuokkuivat.



Päivän mielenkiintoisten esityksien jälkeen osa opiskelijoista lähti baanalle!!  Tällä kertaa ei käyty ranskan puolella ostamassa maitoa, vaan tyydyttiin kiesimään ratikoilla. Paikallisesta Mäkkäristä ostettiin parikin kertaa ateriat, mutta eräs illolainen ei tullut niistäkään täyteen.




Kalle ja Teemu

Keskiviikon kujeet


8:00 CERN-hostel heräsi sulosointuihin. Nuo sulosoinnut kaikuivat naisten suihkukopeista, jonne osa miesopiskelijoista oli eksynyt. Ikivihreinä sointuina kajahteli Geneven aamussa mm. Rihannan ”Only girl in the world”. Aamupalapöydät notkuivat runsaudesta lämpimine croissantteineen ja munkkeineen. Täkäläistä logiikkaa edustaa ilmeisesti se, että tuoremehu maksaa tuplasti runsaalla marmeladikerroksella vuoratun tuoreen patongin verran.



Varsinaisen ohjelman avauksena yhteyshenkilömme Riitta Rinta-Filppula ohjaili meidät ensimmäisille esittelyillemme CERN:n lippulaivalle, ATLAS-koeasemalle. Täällä koimme uskomattoman 3D-esittelyn ATLAS-asemasta (ryhmäkuva). 



Tästä kokemuksesta selvittyämme jatkoimme konferenssisaliin Markus Nordbergin leimuavalle luennolle CERN:n yleiskuvasta. ATLAS-aseman rahoituksen koordinoinnista vastaava fyysikko-ekonomi Nordberg pääsi kotikentällään vauhtiin ja luennolla nähtiin varsinaista stand-up -fysiikkaa. Karttakepin palaset vain lentelivät.



Lounaalla suomipoika oli vieläkin aivan sormi suussa, osittain vaihtoehtojen runsaudesta (pizzaa, pastaa, lihaa, kalaa, makkaraa... ja kaikki ranskaksi) ja osittain ostosysteemin käsittämisen pätkittäisten hankaluuksien johdosta (niinpä niin, hiukkasfysiikkaa lähdettiin opiskelemaan ja ruokalan systeemikin on jo liian vaikea...). Poikkeuksen muodosti Sakke, joka oli tietenkin tässä ruokalassa kuin kala vedessä. 

Kun lounas oli ohi ja päivän aikana jopa yhteensä kolme kertaa yhteisestä tapaamisajasta myöhästynyt Eerokin löysi taas paikalle, jatkui päivä tohtori Sami Räsäsen vetämällä hiukkasfysiikan luennolla. Aiheessa päästiin mainiosti aavistuksen verran pintaa syvemmälle ja kahvipöydässä Räsänen saikin rauhaisan kahvituokion sijasta vastaansa liudan tarkentavia kysymyksiä. Keskustelu jatkui lopulta niin pitkään, ettei tänään ehditty lainkaan microcosmos-näyttelyyn.


Illemmalla Sastamalan verkostolukion invaasioryhmä lähti vyörymään raitiovaunulinjoja myöten Geneven keskustaan putsaamaan paikalliset syöttölät muonavaroistaan. Geneveen päästyään ryhmä hajosi pienempiin porukoihin, joista kukin suuntasi mieleiseensä paikkaan aterioimaan. Vaikeuksia ja hupaisia tilanteita synnyttivät ranskantaidon puutteesta johtuvat kommunikaatio-ongelmat paikallisten ruokapaikkojen tarjoilijoiden kanssa. Pilvien lomasta välähtelevät Alpit kruunasivat visiitin jylhien lumihuippujensa majesteettisuudella. Pilvisyydestä huolimatta ilma oli n. 30 astetta lämpimämpää kuin kotosuomessa ja toppatakit saattoivat jäädä unholaan.

Huomenna ohjelmassa on hyppy teoreettisesta fysiikasta kokeelliseen fysiikkaan Jorma Tuominiemen johdolla. Luennoissa on ainakin tähän asti onnistuttu käsittelemään asioita sopivan syvällisesti niin, että hereillä on oltava ja aivokuoren ryppyisimmätkin solut on aktivoitava mikäli kärryillä mielii pysyä. Haastetta löytyy. Toivottavasti tämä jatkuu huomennakin.




Terveisin Sveitsistä,

Pietari, 3b

tiistai 22. helmikuuta 2011

Päästiin kuin päästiinkin

Perille siis. Koko rytmiryhmä on majoittuneena huoneisiinsa, osa suunnitellen treffejä Nukkumatin kanssa ja osa viritellen nettiyhteyksiä nähdäkseen Bostonin antavan Kiprusoffille oikein isän kädestä. Eri maa, samat kujeet.

Matkaan lähdettiin Sastamalasta aikataulussa ja bussimatka sujui rattoisasti Pasilaa katsellen. Matin häädettyä  meidät Helsinki-Vantaan pihassa pakkaseen suoriuduimme lähtöselvityksestä ja turvatarkastuksesta häiriöittä. Taisi Julia olla ainoa, joka pääsi virkailijoiden tarkempaan syyniin. Mukana on 22 miestä ja kaksi naista ja eikös se ole nainen, jota kohdellaan toisin. Tasa-arvo hoi!

Lentomatka oli normaali, lihapullia ja perunasalaattia. Perillä oltiin aikataulussa. Meidän kaikkien piti ottaa ilmainen bussilippu Cerniin siitä matkatavarahihnan vieressä olevasta automaatista. Etsiskellessämme erinäisten koukeroiden saattelemana (matkanjohtaja olisi kyllä löytänyt taksijonon) bussipysäkkiä kävi ilmi, ettei Eerolla sittenkään ollut lippua. No, se on mutkikkaampi juttu ja otan sinänsä hauskan kömmähdyksen omaan piikkiini. Pysäkki löytyi ja kaikki saatiin bussiin. Ja bussimatkalla oli kiva tunnelma, sen taisivat aistia ventovieraat kanssamatkustajatkin!

Päästyämme Konepistooli-Pierren ohi Cernin alueelle saimme hostellin respasta avaimet ja pesiydyimme Batiment 38:aan. Huoneet ovat pelkistetyn mannermaiset ja siistit, seassa ehkä ripaus vanhaa DDR:ää. Vessat ja suihkut ovat käytävällä, nekin puhdasta Der Altea.

Iltapalalla kävimme Cernin ruokalassa tuossa ihan hostellin vieressä. Osaltani valvonta petti jälleen ja ryhmä mätti antaumuksella antimia salaattipöydästä. Olisi pitänyt muistaa varoittaa, että se saamarin salaattipöytä on ruokalan kallein pöytä. Lämmin ruoka maksoi noin 10 frangia, kun salaattiannoksen hinta saattoi olla 13 frangia. No, jospa jatkossa syömme halvempaa ja rasvaisempaa mättöä.

Vielä kun löytäisi jostakin Juurijoen Sakelle kulkuluvan, mihin ihmeeseen sekin lappu katosi, olisi kaikki tältä päivältä pulkassa. Taidanpa hoitaa sen aamusella, tuskinpa Sakke enää näin myöhään on mihinkään lähdössä...mikäs varjo tuolla puskassa vilahti?

Aamulla tutustumme Atlas-koeasemaan, joka on osa LHC:tä. Siellä protonit kopsahtelevat toisiinsa ja syntyy jänniä (pitikin katsoa sitä Pasilaa) juttuja. Siellä on myös se verkkokalvontunnistuslaite, jota Enkelit ja Demonit -kirjassa räikeästi väärinkäytettiin. Ja toivottavasti Nordberg on iskussa, hänen luentonsa jää varmasti opiskelijoiden uniin.

Huomiseen,

Sakari

maanantai 21. helmikuuta 2011

H-hetken aattona

Huomenna, jos niin on tällä kertaa käydäkseen, lähtee Sastamalan verkostolukiosta kaksikymmentä opiskelijaa ja neljä opettajaa Sveitsiin Cern-hiukkastutkimuskeskukseen. Cernissä opiskelemme kolmen päivän ajan pikkuhiukkasten elämää ja yritämme ymmärtää mieltä alati askarruttavaa aineen rakenteen Standardimallia. Saamme opetusta alan johtavilta tutkijoilta ja hotkimme lounasta samassa työmaaruokalassa rinta rinnan Nobelistien kanssa. Ei paha, sikäli jos fysiikka kiinnostaa!


Ajattelin, etten julkaise minkään valtakunnan tekstejä matkaamme liittyen ennen saapumistamme perille Sveitsiin. Ikäänkuin kerjäisin huonoa onnea nuolaisemalla ennen tipahtamista. Sitten, onneksi jälleen kerran, muistin olevani fyysikko enkä siten usko näihin henkimaailman karmoihin. Että ei kun vaan!


Matkaanhan piti lähteä jo viime joulukuussa, mutta lentoemäntien lakko jätti finskimme kentälle. Hirveässä hötäkässä saimme matkan siirrettyä tähän helmikuun loppuun. Lievää masennusta siirron johdosta koimme, olimmehan aikatauluttaneet vierailun juuri opiskeltujen teoriaopintojen perään. Olisi ollut asia kirkkaana mielessä ja into kova. No, nyt on sitten teoriaopinnoista jo aikaa ja penkkareiden ja abiristeilyn jälkeen lienee jäljellä enää tuo into.


Toisaalta, joulukuussa emme olisi päässeet nauttimaan suomalaisen teoreettisen fysiikan tutkijan luennosta. Nyt pääsemme. Saamme kysellä oikein luvan kanssa kaikkia niitä asioita, jotka se oma lukion fysiikan opettaja ohitti mumisemalla jotakin epäselvää yrittäen näin ilmeisen turhaan peittää oman tietämättömyytensä. Värivaraus? Upeaa!


Palaillaan,


Sakari