Perille siis. Koko rytmiryhmä on majoittuneena huoneisiinsa, osa suunnitellen treffejä Nukkumatin kanssa ja osa viritellen nettiyhteyksiä nähdäkseen Bostonin antavan Kiprusoffille oikein isän kädestä. Eri maa, samat kujeet.
Matkaan lähdettiin Sastamalasta aikataulussa ja bussimatka sujui rattoisasti Pasilaa katsellen. Matin häädettyä meidät Helsinki-Vantaan pihassa pakkaseen suoriuduimme lähtöselvityksestä ja turvatarkastuksesta häiriöittä. Taisi Julia olla ainoa, joka pääsi virkailijoiden tarkempaan syyniin. Mukana on 22 miestä ja kaksi naista ja eikös se ole nainen, jota kohdellaan toisin. Tasa-arvo hoi!
Lentomatka oli normaali, lihapullia ja perunasalaattia. Perillä oltiin aikataulussa. Meidän kaikkien piti ottaa ilmainen bussilippu Cerniin siitä matkatavarahihnan vieressä olevasta automaatista. Etsiskellessämme erinäisten koukeroiden saattelemana (matkanjohtaja olisi kyllä löytänyt taksijonon) bussipysäkkiä kävi ilmi, ettei Eerolla sittenkään ollut lippua. No, se on mutkikkaampi juttu ja otan sinänsä hauskan kömmähdyksen omaan piikkiini. Pysäkki löytyi ja kaikki saatiin bussiin. Ja bussimatkalla oli kiva tunnelma, sen taisivat aistia ventovieraat kanssamatkustajatkin!
Päästyämme Konepistooli-Pierren ohi Cernin alueelle saimme hostellin respasta avaimet ja pesiydyimme Batiment 38:aan. Huoneet ovat pelkistetyn mannermaiset ja siistit, seassa ehkä ripaus vanhaa DDR:ää. Vessat ja suihkut ovat käytävällä, nekin puhdasta Der Altea.
Iltapalalla kävimme Cernin ruokalassa tuossa ihan hostellin vieressä. Osaltani valvonta petti jälleen ja ryhmä mätti antaumuksella antimia salaattipöydästä. Olisi pitänyt muistaa varoittaa, että se saamarin salaattipöytä on ruokalan kallein pöytä. Lämmin ruoka maksoi noin 10 frangia, kun salaattiannoksen hinta saattoi olla 13 frangia. No, jospa jatkossa syömme halvempaa ja rasvaisempaa mättöä.
Vielä kun löytäisi jostakin Juurijoen Sakelle kulkuluvan, mihin ihmeeseen sekin lappu katosi, olisi kaikki tältä päivältä pulkassa. Taidanpa hoitaa sen aamusella, tuskinpa Sakke enää näin myöhään on mihinkään lähdössä...mikäs varjo tuolla puskassa vilahti?
Aamulla tutustumme Atlas-koeasemaan, joka on osa LHC:tä. Siellä protonit kopsahtelevat toisiinsa ja syntyy jänniä (pitikin katsoa sitä Pasilaa) juttuja. Siellä on myös se verkkokalvontunnistuslaite, jota Enkelit ja Demonit -kirjassa räikeästi väärinkäytettiin. Ja toivottavasti Nordberg on iskussa, hänen luentonsa jää varmasti opiskelijoiden uniin.
Huomiseen,
Sakari
Onnea matkaan Sakke!
VastaaPoistat.Teresa