Perjantai käynnistyi räväkästi. Ennen aamuluentojen alkua oli käytävä aamiaisella sekä luovutettava ja maksettava huoneet. Matkalaukkumme saimme jättää yhteen lukolliseen huoneeseen, josta sitten lounastauolla kävisimme ne hakemassa. Aikaa jäi toki pakollisen ryhmäkuvan ottamiseen nurmikolle jätetyn sinisen kiihdytinputken luona.
Cernissä protonirihmat törmäävät toisiinsa lähes valonnopeudella 40 miljoonaa kertaa sekunnissa. Törmäyksissä syntyvät uudet hiukkaset leviävät törmäyskohdasta eri suuntiin ja erilaisilla ilmaisimilla on nähtävä JOKAINEN syntyvä hiukkanen. Tämä tarkoittaa aivan valtavaa datamäärää, joka on tarkalla kammalla käytävä läpi. Siis käytännössä suurella määrällä tietokoneita, jotka sijaitsevat ympäri maailmaa ja ovat linkitettyinä toisiinsa valtavaksi tietokoneiden verkoksi eli Gridiksi. Tietokonepuolen diplomi-insinööri Miika Tuisku valotti meille Gridin rakennetta ja toimintaa. Tästä asiasta nuoriso sai huomattavasti paremmat kicksit kuin ikäloput opettajat. Halli, jossa surraa 8000 serveriä, lienee aloittelevan nörtin taivas.
Tutustuimme myös Cernin tietojenkäsittelyn historiaan aina reikäkorteista lerppujen ja korppujen kautta nykyaikaan. Mykistyimme Sir Tim Berners-Leen vanhan Next-tietokoneen äärellä. Koneen, joka lienee yksi tietokoneajan merkittävimpiä vekottimia, kehittihän Sir Tim Cernissä työskennellessään kyseisellä laitteella World Wide Web –nimisen maailman. Mistä olisimme jääneet paitsi ja miltä kaikelta olisimme välttyneet ilman tuotakaan Cernin lapsukaista?
Antimateria on jännittävä aihe. Alkuräjähdysteorian mukaan säteilystä syntyy aina hiukkanen ja sen antihiukkanen, arkipäivän kokeissa yleensä elektroni ja positroni. Elämme tästä huolimatta maailmassa, joka koostuu lähes yksinomaan hiukkasista. Fysiikan suurimpia kysymyksiä onkin antimaterian kohtalo. Mihin se on joutunut? Tätä olimme jo koulutunneilla pohdiskelleet ja nyt Tuomas räjäytti pelin tiedustelemalla englanniksi antimateriatutkija Tommy Erikssonilta, josko antimateria olisi alkuräjähdyksessä lähtenyt aika-akselia väärään suuntaan kohti menneisyyttä. Hetken hiljaisuuden jälkeen ruotsalainen tutkija totesi voimattomuutensa ”the Kuukan” kysymyksen edessä ja pelasti kasvonsa kertomalla olevansa sittenkin vain elektroniikkainsinööri. Kyseinen tutkija muuten ei HALUNNUT toiveistani huolimatta luennoida meille ruotsiksi, koska ruotsi on kuulema huono kieli oikeissa tieteissä käytettäväksi.
Koeasemalta löysimme jostakin kellarimontusta saksalaisen antimateriaekspertin, joka vastaili valkoisessa takissaan ja kumihanskoissaan innokkaiden vierailijoiden kysymyksiin. Yhtäkään annihilaatiota emme nähneet.
Lounaan jälkeen oli palautekeskustelun aika. Emäntämme Riitta Rinta-Filppula ohjeisti nuoria hakemaan yliopisto-opintojen yhteydessä Cerniin kesätöihin. Keskustelimme myös Cerniin järjestettävien opiskelijavierailujen mahdollisista kehittämiskohteista. Tilaisuuden päätteeksi Julia ja Juho lahjoittivat Riitalle kiitoksena hyvin sujuneista järjestelyistä Sastamala-aiheisia ihanuuksia. Kiitos Riitta, Tuija ja muutkin meistä huolehtineet!
Meille oli varattu vierailu YK:n Geneven toimipaikkaan. Siirtymiseen laukkujen kanssa Cernistä Geneven keskustassa sijaitsevaan nuorisohostelliin, majoittumiseen ja edelleen matkaan YK:hon oli varattu aikaa kokonaista kaksi tuntia. Oli siis vuorossa Amazing Race –jakso, jossa laukkujen kanssa juosten vaihdettiin linja-autosta ratikkaan ja ratikasta ratikkaan jne. Ehdittiin tietenkin, ollaanhan me fyysikoita. Mitä lujempaa juoksee, sitä hitaammin kello käy, vai miten se oli?
YK oli mykistävän upea rakennus. Jukan (aka Veli-Matti) mielestä rakennusta voisi käyttää mallina hänen tulevalle omakotitalolleen. Mikäpä ettei! Hienot kokoussalit ja tärkeän näköiset, Libyan tilanteen vuoksi kokoustavat virkamiehet sekä diplomaattimersut tekivät koko alueesta ylellisen ja sitä tunsi hetken itsensäkin tärkeäksi.
Matkamme virallinen ohjelma oli nyt ohi ja alkoi vapaa-aika. Majoituksesta voisi mainita vielä sen, ettei nuorisohostelli ollutkaan niin epämiellyttävä kokemus kuin etukäteen pelättiin. Ihan on siistiä ja rauhallista. Miehenalut majoittuvat kuuden hengen huoneissa, joissa on vain oman ryhmän jäseniä, joten aina niin hankalaa muihin ihmisiin tutustumista voi edelleen vältellä. Poikkeuksen majoitusjärjestelyihin tekee ”the Kuukka”, joka kyykyttämällä ruotsalaista insinööriä ansaitsi itselleen Penthouse-huoneiston, jonka kattoterassilta avautuu näkymä Geneve-järvelle.
Näihin tunnelmiin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti